Voi elämä, miksi et voi olla helppo?

Toisinaan menee hyvin, toisinaan huonosti. Ensimmäiset 7pv meni hyvin tän laihduttamisen suhteen. Sit alkoi repsahtelu. Pienistä maistiaisista kasvoi suuria mättöjä. Enkä oo saanut itseäni ruotuun taas millään :(
Paino kävi 73.0kg mutta taas tänä aamuna näytti 2kg enemmän. eli viikon kova työ menee pilalle sillä, et jatkan mässäilyä eikä rajaa näy missään..
No toki nyt on taas se aika kuusta joten tuntuu että oon turvoksissa kuin pullataikina ja ruokahalutkin on aivan jostain..

Yhtään ei tosin helpota asiaa sekään, että joka päivä jotain jäätelöä, karkkia, jäätelöä, ranskalaisia, pizzaa, suklaata ja jäätelöä.. Yrittää siinä nyt sit olla ja kattoo ku toiset syö.. Miksen saa toisia ymmärtämään karkkipäivän tärkeyttä? Se ois se vahvin tuki. Kun pitäydytään yhdessä siinä, et karkkipäivä on kerran viikossa.. Vaan kun yleensä se vastaus on et "ei meidän muiden tarvi laihduttaa.."
Niin, kun kyse ei ole siitä laihduttamisesta vaan siitä, että karkkia sais vaan yhtenä päivänä viikosta. Olis se lapsillekkin parempi kuin se, että ne vetää karkkia ja sipsiä aamu- sekä iltapalaksi ja välipalaksi eikä enää mikään normiruoka kelpaa. Siis ei yhtään mikään normaali ruoka.

Huomenna ois taas tarkoitus aloittaa uudelleen ja ainakin ens viikon perjantaihin asti olisin vaan paastolla. Haluan  todella, et mun paino ois viel jossain vaihees alle 70kg.

Tänään oli vaikea aloittaa, kun lapset kotona ja Sami töissä.. Jotenkin vaan tarvin "rauhallisen" aamun, jolloin se paaston aloitus on helpompaa kun siihen voi keskittyä.